Kävin viime viikolla eräänä päivänä lounaalla kiinalaisessa ravintolassa. Ravintolaan mennessäni, erään pöydän ääressä istui mies yksin puhelin kädessä. Hän oli jo ruokansa syönyt, kun tulin itse syömään. Istuin miehen selän takana olevan pöydän ääreen ja aloin syömään. Mietin, mitä mies puhelimella tekee, kun välillä niin surullisena huokaili. Noin parinkymmenen minuutin kuluttua olin saanut ruokani syötyä ja lähdin viemään astioita pois. Uteliaisuuttani vilkaisin ohimennen miehen puhelimen näyttöä, ja siellä oli tuttu näky. Netticasino. Minulle tuli paha mieli miehen puolesta. Koin ihan fyysystä huonoa oloa, kun mieleeni muistui ne omat kerrat, kun puhelin kädessä epätoivoisesti yritin riipiä kasaan jo hävittyä palkkaa siinä koskaan kuitenkaan onnistumatta.
Olen ollut nyt yli vuoden pelaamatta mitään rahapelejä. Edes lottoa en ole tehnyt. Täysin nollatoleranssi. Eikä pelaaminen ole edes aikoihin käynyt mielessä. Nyt kun olen oppinut elämään sillä rahalla, mitä käteen jää, en ole kokenut tarvetta yrittää pelaamalla saada lisää. Tiedän kuitenkin, ettei se edes onnistuisi, olenhan blokannut itseltäni pelisivut.
Koen olevani todella onnekas, kun pääsin loppupeleissä niin vähällä pelaamiseni kanssa. Velat, jotka minulla on, ovat suurimmilta osin tulleet muista päätöksistä, ei pelaamisesta. Kyllähän osa niistäkin rahoista on Maltalle menneet, mutta todella pieni osa. Ne rahat, millä alunperin olisi pitänyt velkoja maksaa, ovat kylläkin sinne menneet.
Olen todella onnekas, että tulin järkiini hyvissä ajoin. En edes halua ajatella, kuinka syvälle olisin itseni kaivanut, jos en olisi tajunnut lopettaa pelaamista ajoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti