Mä oon niin kyllästynyt tähän jatkuvaan rahan laskemiseen. Tähän, että pitää tarkkaan miettiä, kuinka paljon on käytettävissä ruokakauppaan viikoksi. Tähän, että pitää tarkkaan laskea, kuinka paljon pitää olla rahaa, että saan autoa tankattua ja käytyä töissä taas yhden kuukauden.
Tämähän on kuitenkin mun oma valinta. Mullahan olisi raha-asiat tosi hyvin jos antaisin vain ulosoton hoitua omalla painollaan. Palkasta viedään X-määrä / kk ja silti saan tilille sen verran, että pärjäisin ihan hyvin kuukauden. Mutta en halua, että tilistäni viedään rahaa yhtään kauempaa, kuin on pakko. Tämän vuoksi maksan ulosottoon vapaaehtoisia lyhennyksiä. Ja tämä juuri aiheuttaa sen, että elän todella tiukalla budjetilla. Mitä tiukemmin elän, sen vähemmän aikaa joudun elämään tiukalla budjetilla.
Mulla on asiat loppupeleissä tosi hyvällä mallilla. Ulosottovelkaa on jäljellä enää himpun yli 6500€. Reilu pari vuotta sitten tuo summa oli 30 000€ enemmän. Mulla on nykyään kaikki laskut ajantasalla. Reilu pari vuotta sitten ne laahasivat jopa kaksi kuukautta jäljessä. Tällä hetkellä kuukausittaisia laskuja ei ole muita, kuin lasten puhelinlaskut ja se Axactorin lyhennys. Joka sekin loppuu neljän kuukauden kuluttua.
Ulosottovelka on nyt viimeiset kolme kuukautta lyhentynyt yli 1000€/kk. Ja pyrin saamaan vielä tälle kuulle lyhennyksen tonnin paremmalle puolelle. Ja se tarkoittaa sitä, että elämisen budjetti tulee olemaan tiukka. Niin paljon kuin tämä tilanne vituttaa, täytyy pitää katse maalissa hammasta purren!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti