Olen miettinyt paljon omaa rahankäyttöäni viime aikoina. En ole koskaan ollut hyvä käyttämään rahaa. Jo pienestä pitäen kaikki meni, mitä tulikin. Kun sain viikkorahaa, juoksin saman tien kioskille ostamaan karkkia. Teininä taas rahat meni tupakkaan ja alkoholiin. Muistan, kun olin 16-vuotias ja pääsin käsiksi tiliin, johon isomummini ja hänen kuoltuaan oma mummoni olivat säästäneet minulle rahaa. Tilillä oli useampi sata euroa, ei tainnut mennä edes kokonaista vuorokautta, kun tili oli tyhjänä. En muista tarkkaan, mihin rahat käytin, muistan vain kierrelleeni kauppoja koko päivän. Välillä kävin pankkiautomaatilla katsomassa, kuinka paljon rahaa oli vielä jäljellä, kunnes ennen iltaa tili oli tyhjä.
Kun opiskelin ja aloin saamaan opintotukea, sama rumba toistui joka kuukausi. Tili oli aina tyhjä ennen iltaa ja taas odottelin seuraavaa kuukautta innolla. Nostin opintolainaa kun olin tarpeeksi vanha, sekin taisi mennä saman tien. Onneksi en nostanut kaikkiaan opintolainaa kuin 880€, en edes muista, miksi vain niin vähän. Johtunee siitä, että jätin opinnot kesken kun tulin raskaaksi..?
Muistan raskaana ollessani monesti miettiväni sitä, miten ihmeessä onnistun elättämään lapsen, kun en saanut rahaa riittämään edes itseni elättämiseen. En ollut kuullutkaan tuolloin vielä toimeentulotuesta, luulin, että joudun pärjäämään äitiyspäivärahalla. Silloinen avopuolisoni (lasten isä) kuitenkin oli elänyt jo pidempään toimeentulotuen piirissä, joten helpotuin kun kuulin ko. tuesta. Kuten jo aiemmin kerroin, sehän meni ihan vituiksi suoraan sanoen.
Kun erosin lasten isän kanssa, sain melkein saman tien ensimmäisen työpaikkani. (taisi olla erosta kaksi päivää). Palkka oli todella hyvä, ja ajattelin rahaongelmien hoituvan. Työ oli kesätyö, joka loppupeleissä kesti sijaisuuksien ansiosta lähes 1,5 vuotta. En kuitenkaan vielä osannut käyttää rahaa järkevästi ja kaikki meni aika nopeaa. Tilipäivä oli onneksi kuitenkin kahden viikon välein, ja jotenkin sain talouden pyörimään. On ollut tietty aikoja, jolloin olen joutunut pyytämään sukulaisilta lainaa, mutta aina maksoin kaiken takaisin. Tuolloin ei ollut vielä olemassa pikavippejä.
Olen saanut aiemmin elämässäni yhden maksuhäiriömerkinnän, maksamattomasta TV-luvasta. Syynä ei ollut rahan puute, vaan suoraan sanoen välinpitämättömyys. Tuo maksuhäiriö ei millään lailla hankaloittanut elämääni tuolloin, en tarvinnut mitään mihin pitää olla puhtaat luottotiedot. Kun ensimmäisen kerran kuulin pikavipeistä, olin innoissani. Voiko rahaa saada lainaan noin helpolla? Kerran muistan joutuneeni tilanteeseen, jossa jouduin pyytämään siskoani ottamaan minulle pikavipin, omat luottotiedot olivat pilalla eikä rahaa ollut. Luottotiedoissa oli varattomuusmerkintä, en ollut tuolloin töissä eikä velkoja voinut periä mistään. Merkintä uusittiin aina tietyin väliajoin ja merkintä pysyi rekisterissä. Tuolloin rahapelit oli jo astunut elämääni. Kun siskoni siirsi pikavipin tililleni, siirsin sen suoraan RAY:lle. (nykyinen veikkaus) voitin 100€:lla 380€ ja maksoin siskolleni vipin korkojen kera takaisin. Siitä se alamäki taisi alkaa.
Muistan, kun joku päivä pelasin netissä ja yhtäkkiä tajusin pelanneeni päivän aikana yli 500€. Inhosin itseäni. Jouduin lainaamaan mummoltani rahat vuokraan ja ruokaan. En ole tainnut maksaa sitä raha koskaan takaisin, mummoni kuoli vuonna 2018. Tuon pelipäivän jälkeen laitoin itselleni vuodeksi eston RAY:n peleihin. Kun esto oli poistunut, oli Veikkaus ostanut RAY:n. Sinne on varmaan sen jälkeen mennyt tuhansia ja tuhansia euroja.
Sain uuden työpaikan ja halusin maksaa tuon TV-lupamaksun pois. Sain asian hoidettua ja odottelin, että saan puhtaat luottotiedot. Halusin ostaa asunnon. Ei käynyt mielessäkään, että asuntoa varten kannattaa säästää käsirahaa. Yritin säästää, siinä kuitenkaan onnistumatta. Kaikki mitä tuli, meni.
Aloin seurustelemaan miehen kanssa, jolla oli omistusasunto. Ei tarvinnut enää miettiä säästämistä, käsirahaa tai asuntolainaa. Ostin auton (jota maksan säntillisesti vieläkin). Tuli ero, muutto työn perässä yli 100km:n päähän ja kulutusluotot astuivat taas kuvioihin. Ja tässä sitä ollaan. Muutin täysin ilman omaa rahaa. Kaikki lainattua, valtavalla korolla.
Nyt tilanteen pakosta olen joutunut ajattelemaan omaa rahankäyttöäni. Oma talo on vielä haaveena, mutta ei vielä vuosiin. Minun on opittava säästämään, jotta unelma omasta kodista voisi joskus toteutua. Toivottavasti opin näiden tulevien vuosien aikana käyttämään rahaa siten, että kunhan ulosotto päättyy, säästöön jää rahaa ja voin alkaa rakentaa vakaata elämää omassa kodissa.
Nyt on aika opettaa vanhalle koiralle uusia temppuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti