Olen nyt parin viikon ajan elänyt mahdollisimman säästäväisesti. Olen vertaillut hintoja kaupassa ja ihan kylmästi jättänyt ostamatta kalliita ruoka-aineita ja miettinyt edullisempia vaihtoehtoja tilalle. Olen aina aiemmin ajatellut säästeliäästi elämää vain väliaikaisena ratkaisuna, viikko ennen tilipäivää pitää laskea kolikoita ja miettiä tarkkaan, mitä kaupasta ostaa, jotta ruoka riittää tilipäivänä asti.
Olen aina vihannut kaupassa käyntiä ja tahdon sieltä aina mahdollisimman pian pois. Nyt hintojen vertailun vuoksi kaupassa on pakostakin vierähtänyt pidempi aika ja olen huomannut, että vaikka väen paljous ahdistaakin, kotona on mukava laskea, kuinka paljon säästän rahaa kun vietän kaupassa hieman pidemmän ajan kuin ennen.
Pidän laukussa vihkoa, johon kirjoitan ostoslistan. Merkitsen vihkoon myös hinnan, jonka maksaisin ruoka-aineesta, jonka normaalisti ostaisin. Kotona sitten lasken, kuinka paljon säästän pelkästään hintoja vertailemalla. En varmaan jatka tätä laskemista lopun elämääni, mutta jos haluan oppia elämään vähemmällä, minun on pakko oppia käyttämään edullisempia vaihtoehtoja. Esimerkkinä maito. Olen aina ostanut Valion 1,75l vapaan lehmän maitopurkin. Se maksaa kaupassa, jossa käyn, 1,79€. Nyt olen alkanut ostamaan Valion arkimaitojuomaa. Se on tismalleen samaa ainetta (maito+D-vitamiini), mutta maksaa 1,29€ / 1,75l. Meillä menee maitoa todella paljon, joten pidemmällä ajalla pelkästään tästä tulee iso säästö.
Opettelen jokaisella kauppareissulla ostamaan edullisempia vaihtoehtoja, ja jossain vaiheessa niistä vaihtoehdoista tulee minulle se tuttu ja turvallinen. Ja ihan huomaamatta minusta on tullut säästäväinen kuluttaja.
Joidenkin tavaroiden kohdalla olen merkkiuskollinen, mutta niiden määrä on niin häviävän pieni, etten koe tarpeelliseksi kilpailuttaa näiden hintoja muutoin kuin pakkauskokojen kilo/litrahintoja.
Pienistä puroista kasvaa vielä iso joki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti