Raha-ahdistus

 Viime aikoina olen kärsinyt tosi pahasta raha-ahdistuksesta. Menoja ja laskuja on taas ihan liikaa, ja rahaa ihan liian vähän. Tiedän, että tämä on vain hetkellinen ongelma ja kaikki järjestyy kyllä, mutta jollain tapaa se ei lohduta nyt yhtään. Seuraavaan tilipäivänä tuntuu olevan taas ikuisuus aikaa ja rahat on todella vähissä. Kesän aikana on ollut tosi paljon ylimääräisiä menoja, joten jopa laskut on rästissä. Sen asian saan onneksi kuitenkin seuraavasta tilistä korjattua. 

Kaksi viikkoa aikaa lomaan ja mä olisin jo niin loman tarpeessa. Olen tehnyt tosi pitkiä päiviä viime aikoina ja ajellut satoja ja satoja kilometrejä ympäri maakuntia työasioissa. Tämä kaikki onneksi palkitaan elokuun tilissä. Mutta siihen on vielä aikaa, ihan liian kauan! 

Mahtava nähdä, kuinka hyvin ulosotto lyhenee elokuussa, ja silti tili tulee olemaan hyvä. Nyt olen oikeasti tosi kiitollinen siitä, että verottomat korvaukset ei mene ulosottoon. Niitä on tulossa tosi hyvin ja niiden avulla saan tämän horjuvan talouden takaisin tasapainoon. Elokuussa tulee myös loput lomarahoista ja ylityökorvaukset, ja nämä ne kasvattavat ulosoton pottia mukavasti!

Mutta siitä ei nyt ole apua tähän hetkeen. Onneksi uskallan nykyään puhua miehelleni, jos rahat on vähissä. Reilu vuosi sitten, en edes tajua, miten selvisin tällaisista tilanteista!

Mä niin odotan ulosoton loppumista! Pahinta tässä tilanteessa on se, ettei minulla ole tosiaan yhtään rahaa ylimääräisiin menoihin. Kun ulosoton jälkeen jää vain sen verran, millä selviää, yksi yllättävä ylimääräinen meno horjuttaa taloutta vielä kuukausienkin jälkeen. Puskurin kerääminen on tällä hetkellä täysi mahdottomuus, enkä koe edes sitä tarpeelliseksi, tärkeintä on nyt saada velat maksettua. Onneksi kohta on autolaina maksettu. Se helpottaa jo paljon! Enää kaksi erää maksettavana! Sen jälkeen onkin seuraava etappi Axactorin loppuun maksu. Se on muuten ainoa paikka, minne en ole koskaan maksanut päivääkään myöhässä. Johtunee siitä, että kun sovimme aikanaan asiasta, pyysin saada laskujen eräpäivät kuun 15. päivälle, mikä on minun tilipäivä.  Mutta yksi askel kerrallaan, kuten tähänkin asti. Kyllä mä pärjään, vaikka välillä hieman epäilyttääkin.