Rahakateus

 Ikävä vaiva, rahakateus. Olen tällä hetkellä kateellinen niille ihmisille, jotka ovat kaupassa täysien ostoskärryjen kanssa, kun samaan aikaan lasken päässäni omia ostoksia, ettei rahat lopu kesken. Vaikka olen käynyt todella vähän kaupassa viime aikoina, joka kerta katselen ihmisiä, joilla on ostoskärryt täynnä vaikka mitä herkkuja. Enhän tietenkään voi tietää heidän taloudellista tilannetta, mutta rahaa tuntuu kaikilla riittävän.

Kun ystäväni kertovat uusista vaatteista/tavaroista, mitä ovat ostaneet, tuntuu jotenkin vaikealta olla vilpittömästi onnellinen toisen puolesta. Kai se on tätä perus Suomalaista mentaliteettia, että jos jollain menee paremmin, niin se on perseestä.

Yhden tärkeän taidon olen kuitenkin oppinut tämän matkan varrella. Säästäminen. Se tuntuu olevan taas sellainen taito, mistä muut ovat kateellisia. ”Voi kun oppisin itsekin elämään noin vähällä!” Tuota lausetta kuulee aika paljon. Miksi en vain ole iloinen tästä kovasta koulutuksesta, mistä jää käteen paljon enemmän kuin materiaa? Kunhan olen velkani maksanut, minulla on paljon enemmän rahaa käytettävissä, ja silloin osaan jo säästää, se jos joku on tärkeä taito!