Tämän hetkinen maailman tilanne pistää miettimään, kuinka pieniä nämä omat ongelmat loppupeleissä ovat. Oikeastaan mulla on asiat hyvin, mulla on työpaikka, jonka suhteen ei tarvitse pelätä. Teen sellaisen alan töitä, että niin kauan kun on ihmisiä, tarvitaan myös meitä. Teemme töitä valtiolle, kaupungeille ja kunnille, joten mun työpaikka ei ole vaarassa vaikka tämä maailman talous tulee romahtamaan rankasti.
Tunnen paljon pienyrittjiä, joiden tilanne huolestuttaa. Mieheni on yrittäjä, samoin hänen vanhempansa. Tunnen maatalousyrittäjiä, baarin pitäjiä, kauppojen omistajia. Heitä tämä tulee rankaisemaan ja lujaa. Yritän kuitenkin kantaa parhaani mukaan korteni kekoon. Vaikka riskiryhmään kuuluvana en uskalla käydä kuntosalilla, en tauota jäsenyyttäni. Pyrin ostamaan nyt entistä enemmän kotimaista ruokaa ja paikallisia palveluita. Minun panostus on todellakin vain yksi korsi keossa, mutta todella toivon, että myös muutkin ymmärtävät, ettemme voi nyt jättää kotimaisia tuottajia pulaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti