Rahan säästämisessä tärkeintä on minimoida oma kulutus.
Olen miettinyt paljon omia kulutustottumuksia viime aikoina. Paljon olen laittanut rahaa erilaisiin asioihin, joita en ole tarvinnut, vaan halunnut. Miksi ostan jotain, jota en välttämättä tarvitse? Haluanko näyttää muille, että olen taloudellisesti hyvässä tilanteessa? Kenelle loppupeleissä minulla on tarve näyttää?
Olenko itse iloisempi, kun minulla on jotain uutta, kivaa? En, koska se on tililtä pois.
Pitävätkö muut ihmiset minua parempana, jos minulla on varaa käydä ulkona syömässä? Ei.
Eilen 11.11. tunki joka tuutista näitä singles day-mainoksia. En ostanut yhtään mitään. Ja kyllä, olen tosi tyytyväinen. En tarvi mitään. Näin paljon mainoksia tavaroista, joita haluaisin, mutta en tarvitse.
Sanoin poikaystävälle viime viikolla, että tarvitsisin uusia vaatteita. Nyt asiaa tarkemmin miettineenä, en tarvitse, vaan haluan. Eli jää uudet vaatteet ostamatta. Ja olen tyytyväinen päätökseeni.
Olisihan se kiva käydä ihan vain ajankuluksi shoppailemassa. Ehkä vielä joku päivä. Mutta ei nyt.
"Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot" -lause, jota mummoni toisti todella usein. Tuo lause ärsytti nuorempana, mutta nyt tajuan, kuinka viisas nainen mummo oli.
Voi kun oppisin itsekin saman periaatteen.
Tarvitsen elääkseni ruokaa, mutta en sisäfilettä.
Tarvitsen ylleni vaatteita, mutta en Chanelia.
Tarvitsen töissäkäyntin autoa, mutta en Audia.
Ruokakaupassa pitäisi alkaa vertailemaan hintoja. Ei ostaa aina sitä tuttua ja turvallista. Mutta vihaan kaupassa käyntiä. Haluan päästä sieltä mahdollisimman nopeaa pois. Miksi en voisi seuraavan kerran kaupassa keskittyä ihan ajan kanssa hintojen vertailuun? En elä kiireistä elämää, kyse on vain mukavuudenhalusta. Ja ehkä pienestä ihmisvihasta, olen "sosiaalinen erakko".
Haastan itseni astumaan pois mukavuusalueeltani ja seuraavalla kerralla kaupassa testaan, kuinka paljon voin säästää vain hintoja vertailemalla.
Tulevana viikonloppuna on pikkujoulut. Ahdistaa ja ärsyttää jo valmiiksi, että suostuin mukaan. Toisaalta mukava nähdä yhtäviä pitkästä aikaa, mutta miksi aina pitää juhlia kun nähdään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti