En ole nyt yli kuukauteen pelannut mitään rahapelejä. En ole paria kertaa lukuunottamatta edes ajatellut pelaamista pahemmin. Tänään kuitenkin halu pelata on ollut kova. Laskin, että jos nyt oikein niukasti elän reilun viikon verran, pystyn maksamaan vuokran ajallaan. Siis tosi niukasti. Eikä mitään ylimääräisiä menoja tule. Kunnes tyttäreni laittoi viestin ”bussikortista loppuu tänään aika.”
Pakkohan se on ladata, jotta tytär pääsee kouluun. Menee aivan hemmetin tiukille.
Tässä vaiheessa vanha ajatustapa nosti päätään. ”Jos pelaisin vähän ja voittaisin muutaman kympin, voin huokaista hetkeksi. Ei tarvitsisi laskea senttejä kaupassa käydessä.” Onneksi toisella olkapäällä istui Järjen ääni. ”Jos nyt pelaisin vähän, eli minun tapauksessa kaikki rahat, ei olisi senttejä mitä laskea, ja vuokra olisi taas myöhässä!”
Järjen ääni voitti. Onneksi pelitilit on suljettu, olisi saattanut muuten mennä vituiksi koko homma. Laitoin nyt maksuun vuokran 10. päivälle, kun tulee rahaa. Ja pidän huolen siitä, että tilillä on katetta silloin. Perhana, mä vedän tämän kunnialla! Vaikka menee tosi tiukille, sain ison osan rästilaskuista maksetuksi syyskuussa, joten ensi palkasta ei mene niin älyttömästi ylimääräisiä laskuja. Ja onneksi tili on hieman isompi kuin syyskuussa. Ja ne laskut on ajan tasalla viimeistään marraskuussa. Se on realistinen tavoite.
Rupesin ajattelemaan nyt tarkemmin tuota pelihistoriaani. Aina se pelaaminen on karannut lapasesta juuri tällaisella hetkellä, kun rahat on vähissä ja vuokran maksu alkaa lähestyä. Ja aina tulee se sama ajattelutapa ”En mä voi hävitä 400€, pakkohan sieltä on tulla jossain vaiheessa takaisin. Sitten maksan vuokran ajallaan.” Ja tässä sitä ollaan, 36 000€ ulosotossa ja senttejä lasketaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti