Onnea on olla luottotiedoton

Vain pahasti asiansa ryssineet tietävät tämän totuuden.

Ennen luottotietojen menetystä pahin hetki päivästä oli töistä kotiin saapuminen. Ne kirjeet siinä eteisen lattialla. OK perintä, Lindorff, Cash-In consulting, Intrum. Lista tuntuu loputtomalta. Piilotin kirjeet työpöydän laatikkoon avaamattomana. Poissa silmistä, poissa mielestä. Rahaa tuli tilille, vaikkakin kyseenalaisista paikoista, tämä riitti. Siihen asti, kun rahahanat menivät kiinni.

Kirje, joka muutti elämäni: "Oulun seudun ulosottovirasto"
Nyt tiesin, että olin liian kauan sivuuttanut postin avaamisen. Tuntui, että elämä pysähtyi siihen hetkeen. Ensimmäinen kirje ulosotosta koski Bank Norwegianin 5000€:n lainaa. Oli perjantai. Lapsivapaa viikonloppu edessä. Mutta tunnelma ei ollut juhlallinen.
Päätin nyt avata kaikki kirjeet laatikosta ja alkaa käymään tilannettani läpi. Kävin hakemassa vahvistukseksi Alkosta pullon valkoviiniä, otin jätesäkin esiin ja nostin kaikki kirjeet laatikosta lattialle. Laskuja, maksumuistutuksia, maksukehoituksia ja luottojen erääntymisilmoituksia.

Keräsin kaikki laskut omiin nippuihinsa. Säästin viimeisimmät maksukehoitukset ja heitin kaikki aiemmat laskut säkkiin. Kun olin käynyt kaikki laskut läpi, kello oli noin 3 yöllä. Itkin olohuoneen lattialla omaa tyhmyytäni, solmin säkin ja vein sen auton perään. En kehdannut viedä säkkiä taloyhtiömme roskikseen, ettei kukaan niitä sieltä löytäisi.

Laskujen loppusumma oli hieman yli 34 000€. Epätoivoisesti yritin selata netistä eri luotonantajia, jos vaikka onnistuisin saamaan vielä yhden lainan, jolla voisin pelastaa tilanteeni. Kukaan ei lainannut. Ja miksi olisi lainannut, olinhan jättänyt laskuja maksamatta jo kuukausien ajan. Tajusin, että tästä ei ole enää ulospääsyä puhtailla papereilla.

Kuljin lähes kuukauden säkki auton perässä. Tuntui, kun olisi ollut ruumis autossa mukana, koko ajan pelotti, että joku löytäisi kirjeet. Päädyin lopulta heittämään säkin naapurikunnan erään taloyhtiön Molok-säiliöön. Hävitin ruumiin. Siltä se tuntui.

Epätoivoissani yritin maksaa laskuja ja tehdä maksusuunnitelmia. Olin vain monen laskun osalta auttamattomasti myöhässä. Luovutin. Odotin Asiakastiedon kirjettä ensimmäisestä luottohäiriömerkinnästä. Ja sieltähän se lopulta tuli.

Ulosottomies alkoi soitella viikottain, joskus jopa useamman kerran yhden viikon aikana. Ja joka kerta hän kysyi varmistukseksi syntymäaikaani sekä kotiosoitetta. Pelkäsin, että työkaverini tajuaisivat, mistä puhelusta oli kyse. Menin aina piiloon puhumaan.

Kirjeitä alkoi sadella ulosottovirastosta. Kävin lounastauolla tarkastamassa postin, jotta lapset ei näe. Mitä postinjakajakin ajattelee? Jos postiauto oli pihassa, lymysin autossa piilossa ja odotin että reitti oli selvä. Onneksi löysin Suomi.fi-viestit. Nyt en pelkää enää kirjeitä eteisen lattialla.

Nyt tiedän, että saan velkani hoidettua ilman, että kaivan kuoppaani syvemmäksi.